henkilö
Étymologie
De henki, âme, plus le suffixe -lö.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | henkilö | henkilöt |
| Génitif | henkilön | henkilöjen henkilöiden henkilöitten |
| Partitif | henkilöä | henkilöjä henkilöitä |
| Accusatif | henkilö [1] henkilön [2] |
henkilöt |
| Inessif | henkilössä | henkilöissä |
| Illatif | henkilöön | henkilöihin |
| Élatif | henkilöstä | henkilöistä |
| Adessif | henkilöllä | henkilöillä |
| Allatif | henkilölle | henkilöille |
| Ablatif | henkilöltä | henkilöiltä |
| Essif | henkilönä | henkilöinä |
| Translatif | henkilöksi | henkilöiksi |
| Abessif | henkilöttä | henkilöittä |
| Instructif | — | henkilöin |
| Comitatif | — | henkilöine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | henkilöni | henkilömme |
| 2e personne | henkilösi | henkilönne |
| 3e personne | henkilönsä | |
henkilö \ˈheŋ.ki.lø\
- Personnage, personne, individu, particulier.
Tunnetteko kuvassa olevan henkilön?
- Connaissez-vous la personne sur cette photo ?
Romaanissa on kaksi päähenkilöä.
- Le roman a deux personnages principaux.
Synonymes
- (particulier) yksityishenkilö
Forme de nom commun
henkilö \ˈheŋkilø\
- Accusatif II singulier de henkilö.
Prononciation
- (Région à préciser) : écouter « henkilö [ˈheŋ.ki.lø] »
Références
- Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 17
- (finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004