sivuká

Étymologie

Dérivé de siva (« mine, aspect »).

Verbe

Personne Présent Passé Futur
1re du sing. sivuká sivukayá sivukatá
2e du sing. sivukal sivukayal sivukatal
3e du sing. sivukar sivukayar sivukatar
1re du plur. sivukat sivukayat sivukatat
2e du plur. sivukac sivukayac sivukatac
3e du plur. sivukad sivukayad sivukatad
4e du plur. sivukav sivukayav sivukatav
voir Conjugaison en kotava

sivuká \sivuˈka\ transitif

  1. Faire mine de.

Prononciation

Références

Cet article est issu de Wiktionnaire. Sauf mention contraire, le texte est disponible sous Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0. Des conditions supplémentaires peuvent s’appliquer aux fichiers multimédias.