rannikko
Étymologie
- De ranta (« côte ») avec le suffixe -kko.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel | 
|---|---|---|
| Nominatif | rannikko | rannikot | 
| Génitif | rannikon | rannikkojen rannikoiden rannikoitten | 
| Partitif | rannikkoa | rannikkoja rannikoita | 
| Accusatif | rannikko [1] rannikon [2] | rannikot | 
| Inessif | rannikossa | rannikoissa | 
| Illatif | rannikkoon | rannikkoihin | 
| Élatif | rannikosta | rannikoista | 
| Adessif | rannikolla | rannikoilla | 
| Allatif | rannikolle | rannikoille | 
| Ablatif | rannikolta | rannikoilta | 
| Essif | rannikkona | rannikkoina | 
| Translatif | rannikoksi | rannikoiksi | 
| Abessif | rannikotta | rannikoitta | 
| Instructif | — | rannikoin | 
| Comitatif | — | rannikkoine- [3] | 
| Notes [1] [2] [3]
 
 
 
 | ||
| Avec suffixes possessifs | Singulier | Pluriel | 
|---|---|---|
| 1re personne | rannikkoni | rannikkomme | 
| 2e personne | rannikkosi | rannikkonne | 
| 3e personne | rannikkonsa | |
rannikko \ˈrɑnːikːo\
Dérivés
- rannikkoruskokarve — Xanthoparmelia delisei
Forme de nom commun
rannikko \ˈrɑnːikːo\
- Accusatif II singulier de rannikko.