virkailija

Étymologie

Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif virkailija virkailijat
Génitif virkailijan virkailijoiden
virkailijoitten
virkailijain (rare)
Partitif virkailijaa virkailijoita
Accusatif virkailija[1]
virkailijan[2]
virkailijat
Inessif virkailijassa virkailijoissa
Illatif virkailijaan virkailijoihin
Élatif virkailijasta virkailijoista
Adessif virkailijalla virkailijoilla
Allatif virkailijalle virkailijoille
Ablatif virkailijalta virkailijoilta
Essif virkailijana virkailijoina
Translatif virkailijaksi virkailijoiksi
Abessif virkailijatta virkailijoitta
Instructif virkailijoin
Comitatif virkailijoine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne virkailijani virkailijamme
2e personne virkailijasi virkailijanne
3e personne virkailijansa

virkailija \ˈʋirkɑilijɑ\

  1. Fonctionnaire.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

virkailija \ˈʋirkɑilijɑ\

  1. Accusatif II singulier de virkailija.