vastaanottaja

Étymologie

(Date à préciser) Nom d’agent composé de vastaanottaa recevoir »), -ja et -eur.

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif vastaanottaja vastaanottajat
Génitif vastaanottajan vastaanottajien
vastaanottajain (rare)
Partitif vastaanottajaa vastaanottajia
Accusatif vastaanottaja[1]
vastaanottajan[2]
vastaanottajat
Inessif vastaanottajassa vastaanottajissa
Élatif vastaanottajasta vastaanottajista
Illatif vastaanottajaan vastaanottajiin
Adessif vastaanottajalla vastaanottajilla
Ablatif vastaanottajalta vastaanottajilta
Allatif vastaanottajalle vastaanottajille
Essif vastaanottajana vastaanottajina
Translatif vastaanottajaksi vastaanottajiksi
Abessif vastaanottajatta vastaanottajitta
Instructif vastaanottajin
Comitatif vastaanottajine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne vastaanottajani vastaanottajamme
2e personne vastaanottajasi vastaanottajanne
3e personne vastaanottajansa

vastaanottaja \ˈʋɑs.tɑːn.ot.tɑ.jɑ\

  1. Destinataire.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)