vastaanottaja
Étymologie
- (Date à préciser) Nom d’agent composé de vastaanottaa (« recevoir »), -ja et -eur.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | vastaanottaja | vastaanottajat |
| Génitif | vastaanottajan | vastaanottajien vastaanottajain (rare) |
| Partitif | vastaanottajaa | vastaanottajia |
| Accusatif | vastaanottaja [1] vastaanottajan [2] |
vastaanottajat |
| Inessif | vastaanottajassa | vastaanottajissa |
| Élatif | vastaanottajasta | vastaanottajista |
| Illatif | vastaanottajaan | vastaanottajiin |
| Adessif | vastaanottajalla | vastaanottajilla |
| Ablatif | vastaanottajalta | vastaanottajilta |
| Allatif | vastaanottajalle | vastaanottajille |
| Essif | vastaanottajana | vastaanottajina |
| Translatif | vastaanottajaksi | vastaanottajiksi |
| Abessif | vastaanottajatta | vastaanottajitta |
| Instructif | — | vastaanottajin |
| Comitatif | — | vastaanottajine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | vastaanottajani | vastaanottajamme |
| 2e personne | vastaanottajasi | vastaanottajanne |
| 3e personne | vastaanottajansa | |
vastaanottaja \ˈʋɑs.tɑːn.ot.tɑ.jɑ\
- Destinataire.
- Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)