säännönmukainen

Étymologie

Dérivé de sääntö règle »), avec le suffixe -mukainen conforme »).

Adjectif

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif säännönmukainen säännönmukaiset
Génitif säännönmukaisen säännönmukaisten
säännönmukaisien
Partitif säännönmukaista säännönmukaisia
Accusatif säännönmukainen[1]
säännönmukaisen[2]
säännönmukaiset
Inessif säännönmukaisessa säännönmukaisissa
Illatif säännönmukaiseen säännönmukaisiin
Élatif säännönmukaisesta säännönmukaisista
Adessif säännönmukaisella säännönmukaisilla
Allatif säännönmukaiselle säännönmukaisille
Ablatif säännönmukaiselta säännönmukaisilta
Essif säännönmukaisena säännönmukaisina
Translatif säännönmukaiseksi säännönmukaisiksi
Abessif säännönmukaisetta säännönmukaisitta
Instructif säännönmukaisin
Comitatif säännönmukaisine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne säännönmukaiseni säännönmukaisemme
2e personne säännönmukaisesi säännönmukaisenne
3e personne säännönmukaisensa
Nature Forme
Positif säännönmukainen
Comparatif säännönmukaisempi
Superlatif säännönmukaisin

säännönmukainen \ˈsæːnːønˌmukɑinen\

  1. Régulier, conforme à une règle, normal.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme d’adjectif

säännönmukainen \ˈsæːnːønˌmukɑinen\

  1. Accusatif II singulier de säännönmukainen.