säännönmukainen
Étymologie
- Dérivé de sääntö (« règle »), avec le suffixe -mukainen (« conforme »).
Adjectif
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | säännönmukainen | säännönmukaiset |
| Génitif | säännönmukaisen | säännönmukaisten säännönmukaisien |
| Partitif | säännönmukaista | säännönmukaisia |
| Accusatif | säännönmukainen [1] säännönmukaisen [2] |
säännönmukaiset |
| Inessif | säännönmukaisessa | säännönmukaisissa |
| Illatif | säännönmukaiseen | säännönmukaisiin |
| Élatif | säännönmukaisesta | säännönmukaisista |
| Adessif | säännönmukaisella | säännönmukaisilla |
| Allatif | säännönmukaiselle | säännönmukaisille |
| Ablatif | säännönmukaiselta | säännönmukaisilta |
| Essif | säännönmukaisena | säännönmukaisina |
| Translatif | säännönmukaiseksi | säännönmukaisiksi |
| Abessif | säännönmukaisetta | säännönmukaisitta |
| Instructif | — | säännönmukaisin |
| Comitatif | — | säännönmukaisine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | säännönmukaiseni | säännönmukaisemme |
| 2e personne | säännönmukaisesi | säännönmukaisenne |
| 3e personne | säännönmukaisensa | |
| Nature | Forme |
|---|---|
| Positif | säännönmukainen |
| Comparatif | säännönmukaisempi |
| Superlatif | säännönmukaisin |
säännönmukainen \ˈsæːnːønˌmukɑinen\
Forme d’adjectif
säännönmukainen \ˈsæːnːønˌmukɑinen\
- Accusatif II singulier de säännönmukainen.