pusikko
Étymologie
- De puska (« arbuste ») avec le suffixe -kko.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | pusikko | pusikot |
| Génitif | pusikon | pusikkojen pusikoiden pusikoitten |
| Partitif | pusikkoa | pusikkoja pusikoita |
| Accusatif | pusikko [1] pusikon [2] |
pusikot |
| Inessif | pusikossa | pusikoissa |
| Illatif | pusikkoon | pusikkoihin |
| Élatif | pusikosta | pusikoista |
| Adessif | pusikolla | pusikoilla |
| Allatif | pusikolle | pusikoille |
| Ablatif | pusikolta | pusikoilta |
| Essif | pusikkona | pusikkoina |
| Translatif | pusikoksi | pusikoiksi |
| Abessif | pusikotta | pusikoitta |
| Instructif | — | pusikoin |
| Comitatif | — | pusikkoine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | pusikkoni | pusikkomme |
| 2e personne | pusikkosi | pusikkonne |
| 3e personne | pusikkonsa | |
pusikko \'pusikːo\