pakko
Étymologie
- Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | pakko | pakot |
| Génitif | pakon | pakkojen |
| Partitif | pakkoa | pakkoja |
| Accusatif | pakko [1] pakon [2] |
pakot |
| Inessif | pakossa | pakoissa |
| Élatif | pakosta | pakoista |
| Illatif | pakkoon | pakkoihin |
| Adessif | pakolla | pakoilla |
| Ablatif | pakolta | pakoilta |
| Allatif | pakolle | pakoille |
| Essif | pakkona | pakkoina |
| Translatif | pakoksi | pakoiksi |
| Abessif | pakotta | pakoitta |
| Instructif | — | pakoin |
| Comitatif | — | pakkoine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | pakkoni | pakkomme |
| 2e personne | pakkosi | pakkonne |
| 3e personne | pakkonsa | |
pakko \ˈpɑ.kːo\
- Obligation, contrainte, force.
Se on pakko.
- C’est une obligation.
Teet sen vaikka pakolla.
- Tu le feras par force s’il le faut.
- Obligé, forcé.
Onko tämä pakko tehdä näin?
- Est-ce que c’est obligé de faire ainsi ?
Onko sinun pakko?
- Est-ce que tu es obligé ?
Tämän on pakko onnistua.
- Cela doit marcher, c’est obligé.
Dérivés
- Noms :
- pakote — sanction
- pakotus — contrainte, coercition
- Verbe :
- pakottaa — pousser à
- Adjectif :
- pakollinen — obligatoire
Forme de nom commun
pakko \ˈpɑkːo\
- Accusatif II singulier de pakko.
Prononciation
→ Prononciation audio manquante. (Ajouter un fichier ou en enregistrer un avec Lingua Libre )