onnellinen
Étymologie
- Dérivé de onni (« bonheur »), avec le suffixe -llinen.
Adjectif
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | onnellinen | onnelliset |
| Génitif | onnellisen | onnellisten onnellisien |
| Partitif | onnellista | onnellisia |
| Accusatif | onnellinen [1] onnellisen [2] |
onnelliset |
| Inessif | onnellisessa | onnellisissa |
| Illatif | onnelliseen | onnellisiin |
| Élatif | onnellisesta | onnellisista |
| Adessif | onnellisella | onnellisilla |
| Allatif | onnelliselle | onnellisille |
| Ablatif | onnelliselta | onnellisilta |
| Essif | onnellisena | onnellisina |
| Translatif | onnelliseksi | onnellisiksi |
| Abessif | onnellisetta | onnellisitta |
| Instructif | — | onnellisin |
| Comitatif | — | onnellisine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | onnelliseni | onnellisemme |
| 2e personne | onnellisesi | onnellisenne |
| 3e personne | onnellisensa | |
| Nature | Forme |
|---|---|
| Positif | onnellinen |
| Comparatif | onnellisempi |
| Superlatif | onnellisin |
onnellinen \ˈonːelːinen\
Forme d’adjectif
onnellinen \ˈonːelːinen\
- Accusatif II singulier de onnellinen.