liiallinen
Étymologie
- Dérivé de liika (« excès »), avec le suffixe -llinen.
Adjectif
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | liiallinen | liialliset |
| Génitif | liiallisen | liiallisten liiallisien |
| Partitif | liiallista | liiallisia |
| Accusatif | liiallinen [1] liiallisen [2] |
liialliset |
| Inessif | liiallisessa | liiallisissa |
| Illatif | liialliseen | liiallisiin |
| Élatif | liiallisesta | liiallisista |
| Adessif | liiallisella | liiallisilla |
| Allatif | liialliselle | liiallisille |
| Ablatif | liialliselta | liiallisilta |
| Essif | liiallisena | liiallisina |
| Translatif | liialliseksi | liiallisiksi |
| Abessif | liiallisetta | liiallisitta |
| Instructif | — | liiallisin |
| Comitatif | — | liiallisine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | liialliseni | liiallisemme |
| 2e personne | liiallisesi | liiallisenne |
| 3e personne | liiallisensa | |
| Nature | Forme |
|---|---|
| Positif | liiallinen |
| Comparatif | liiallisempi |
| Superlatif | liiallisin |
liiallinen \ˈliːɑlːinen\
Forme d’adjectif
liiallinen \ˈliːɑlːinen\
- Accusatif II singulier de liiallinen.