kunkku
Étymologie
- Du nom kuningas (« roi »).
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | kunkku | kunkut |
| Génitif | kunkun | kunkkujen |
| Partitif | kunkkua | kunkkuja |
| Accusatif | kunkku [1] kunkun [2] |
kunkut |
| Inessif | kunkussa | kunkuissa |
| Élatif | kunkusta | kunkuista |
| Illatif | kunkkuun | kunkkuihin |
| Adessif | kunkulla | kunkuilla |
| Ablatif | kunkulta | kunkuilta |
| Allatif | kunkulle | kunkuille |
| Essif | kunkkuna | kunkkuina |
| Translatif | kunkuksi | kunkuiksi |
| Abessif | kunkutta | kunkuitta |
| Instructif | — | kunkuin |
| Comitatif | — | kunkkuine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | kunkkuni | kunkkumme |
| 2e personne | kunkkusi | kunkkunne |
| 3e personne | kunkkunsa | |
kunkku \ˈkuŋ.kːu\
Synonymes
Forme de nom commun
kunkku \ˈkuŋkːu\
- Accusatif II singulier de kunkku.