kourallinen
Étymologie
- Du nom koura (poing, creu de la main) et avec le suffixe -llinen.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | kourallinen | kouralliset |
| Génitif | kourallisen | kourallisten kourallisien |
| Partitif | kourallista | kourallisia |
| Accusatif | kourallinen [1] kourallisen [2] |
kouralliset |
| Inessif | kourallisessa | kourallisissa |
| Illatif | kouralliseen | kourallisiin |
| Élatif | kourallisesta | kourallisista |
| Adessif | kourallisella | kourallisilla |
| Allatif | kouralliselle | kourallisille |
| Ablatif | kouralliselta | kourallisilta |
| Essif | kourallisena | kourallisina |
| Translatif | kouralliseksi | kourallisiksi |
| Abessif | kourallisetta | kourallisitta |
| Instructif | — | kourallisin |
| Comitatif | — | kourallisine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | kouralliseni | kourallisemme |
| 2e personne | kourallisesi | kourallisenne |
| 3e personne | kourallisensa | |
kourallinen \ˈkou.rɑ.lːi.nen\ incomparable