kokonaisluku
Étymologie
- Dérivé de luku (« nombre »), avec le préfixe kokonais- (« entier »).
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | kokonaisluku | kokonaisluvut |
| Génitif | kokonaisluvun | kokonaislukujen |
| Partitif | kokonaislukua | kokonaislukuja |
| Accusatif | kokonaisluku [1] kokonaisluvun [2] |
kokonaisluvut |
| Inessif | kokonaisluvussa | kokonaisluvuissa |
| Élatif | kokonaisluvusta | kokonaisluvuista |
| Illatif | kokonaislukuun | kokonaislukuihin |
| Adessif | kokonaisluvulla | kokonaisluvuilla |
| Ablatif | kokonaisluvulta | kokonaisluvuilta |
| Allatif | kokonaisluvulle | kokonaisluvuille |
| Essif | kokonaislukuna | kokonaislukuina |
| Translatif | kokonaisluvuksi | kokonaisluvuiksi |
| Abessif | kokonaisluvutta | kokonaisluvuitta |
| Instructif | — | kokonaisluvuin |
| Comitatif | — | kokonaislukuine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | kokonaislukuni | kokonaislukumme |
| 2e personne | kokonaislukusi | kokonaislukunne |
| 3e personne | kokonaislukunsa | |
kokonaisluku \'ko.ko.naisˌlu.ku\
- (Mathématiques) Nombre entier, entier naturel.
- Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)
Antonymes
- murtoluku — nombre rationnel
Voir aussi
- reaaliluku — nombre réel
- rationaaliluku — nombre rationnel
- luonnollinen luku — entier naturel
- negatiivinen luku
- positiivinen luku
Forme de nom commun
kokonaisluku \ˈkokonɑisˌluku\
- Accusatif II singulier de kokonaisluku.