kokonaisluku

Étymologie

Dérivé de luku nombre »), avec le préfixe kokonais- entier »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kokonaisluku kokonaisluvut
Génitif kokonaisluvun kokonaislukujen
Partitif kokonaislukua kokonaislukuja
Accusatif kokonaisluku[1]
kokonaisluvun[2]
kokonaisluvut
Inessif kokonaisluvussa kokonaisluvuissa
Élatif kokonaisluvusta kokonaisluvuista
Illatif kokonaislukuun kokonaislukuihin
Adessif kokonaisluvulla kokonaisluvuilla
Ablatif kokonaisluvulta kokonaisluvuilta
Allatif kokonaisluvulle kokonaisluvuille
Essif kokonaislukuna kokonaislukuina
Translatif kokonaisluvuksi kokonaisluvuiksi
Abessif kokonaisluvutta kokonaisluvuitta
Instructif kokonaisluvuin
Comitatif kokonaislukuine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne kokonaislukuni kokonaislukumme
2e personne kokonaislukusi kokonaislukunne
3e personne kokonaislukunsa

kokonaisluku \'ko.ko.naisˌlu.ku\

  1. (Mathématiques) Nombre entier, entier naturel.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Antonymes

Voir aussi

Forme de nom commun

kokonaisluku \ˈkokonɑisˌluku\

  1. Accusatif II singulier de kokonaisluku.