keltakarttajäkälä

Étymologie

Composé de kelta (« jaune ») et de karttajäkälä (« rhizocarpiacée »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif keltakarttajäkälä keltakarttajäkälät
Génitif keltakarttajäkälän keltakarttajäkälien
keltakarttajäkäläin (rare)
Partitif keltakarttajäkälää keltakarttajäkäliä
Accusatif keltakarttajäkälä [1]
keltakarttajäkälän [2]		 keltakarttajäkälät
Inessif keltakarttajäkälässä keltakarttajäkälissä
Élatif keltakarttajäkälästä keltakarttajäkälistä
Illatif keltakarttajäkälään keltakarttajäkäliin
Adessif keltakarttajäkälällä keltakarttajäkälillä
Ablatif keltakarttajäkälältä keltakarttajäkäliltä
Allatif keltakarttajäkälälle keltakarttajäkälille
Essif keltakarttajäkälänä keltakarttajäkälinä
Translatif keltakarttajäkäläksi keltakarttajäkäliksi
Abessif keltakarttajäkälättä keltakarttajäkälittä
Instructif — keltakarttajäkälin
Comitatif — keltakarttajäkäline- [3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs		 Singulier Pluriel
1re personne keltakarttajäkäläni keltakarttajäkälämme
2e personne keltakarttajäkäläsi keltakarttajäkälänne
3e personne keltakarttajäkälänsä

keltakarttajäkälä \ˈkeltɑˌkɑrtːɑˌjækælæ\

  1. (Lichénologie) Lichen crustacé saxicole, de nom scientifique Rhizocarpon geographicum.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

keltakarttajäkälä \ˈkeltɑˌkɑrtːɑˌjækælæ\

  1. Accusatif II singulier de keltakarttajäkälä.
Cet article est issu de Wiktionnaire. Sauf mention contraire, le texte est disponible sous Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0. Des conditions supplémentaires peuvent s’appliquer aux fichiers multimédias.