kantáta
: kantata
Étymologie
- De l’italien cantata.
Nom commun
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | kantáta | kantáty |
| Génitif | kantáty | kantát |
| Datif | kantátě | kantátám |
| Accusatif | kantátu | kantáty |
| Vocatif | kantáto | kantáty |
| Locatif | kantátě | kantátách |
| Instrumental | kantátou | kantátami |
kantáta \kantaːta\ féminin
Voir aussi
- kantáta sur l’encyclopédie Wikipédia (en tchèque)