idänpikkukiitäjä

Finnois

Étymologie

Composé de itä (« Est ») et de pikkukiitäjä (« martinet des maisons »).

Nom commun

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	idänpikkukiitäjä	idänpikkukiitäjät
Génitif	idänpikkukiitäjän	idänpikkukiitäjien idänpikkukiitäjäin (rare)
Partitif	idänpikkukiitäjää	idänpikkukiitäjiä
Accusatif	idänpikkukiitäjä ^[1] idänpikkukiitäjän ^[2]	idänpikkukiitäjät
Inessif	idänpikkukiitäjässä	idänpikkukiitäjissä
Élatif	idänpikkukiitäjästä	idänpikkukiitäjistä
Illatif	idänpikkukiitäjään	idänpikkukiitäjiin
Adessif	idänpikkukiitäjällä	idänpikkukiitäjillä
Ablatif	idänpikkukiitäjältä	idänpikkukiitäjiltä
Allatif	idänpikkukiitäjälle	idänpikkukiitäjille
Essif	idänpikkukiitäjänä	idänpikkukiitäjinä
Translatif	idänpikkukiitäjäksi	idänpikkukiitäjiksi
Abessif	idänpikkukiitäjättä	idänpikkukiitäjittä
Instructif	—	idänpikkukiitäjin
Comitatif	—	idänpikkukiitäjine- ^[3]
Notes ^[1] ^[2] ^[3] ^[1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la troisième personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la deuxième personne du singulier, ou la première ou deuxième personne du pluriel. ^[2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la troisième personne du singulier ou du pluriel. ^[3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

Avec suffixes possessifs	Singulier	Pluriel
1^re personne	idänpikkukiitäjäni	idänpikkukiitäjämme
2^e personne	idänpikkukiitäjäsi	idänpikkukiitäjänne
3^e personne	idänpikkukiitäjänsä

idänpikkukiitäjä \ˈidænˌpikːuˌkiːtæjæ\

(Ornithologie) Martinet malais, oiseau de nom scientifique Apus nipalensis.
- Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

idänpikkukiitäjä \ˈidænˌpikːuˌkiːtæjæ\

Accusatif II singulier de idänpikkukiitäjä.